Lapsen motorinen kehitys aiheuttaa aika ajoin huolta monissa vanhemmissa, vaikka aina syytä huoleen ei olisikaan. Kaikki lapset kehittyvät omassa tahdissaan, näin ollen myös motorinen kehitys etenee omaa rataansa. Tähän postaukseen olen koonnut yleisesti viitearvoina pidetyt iät lapsen motorisen kehityksen etenemiselle, jotta voit helposti ymmärtää lapsen kehityksen etenemistä. Lisäksi olen koonnut keinoja ja vinkkejä tukea lapsen motorista kehitystä tietyissä ikävaiheissa ja motorisissa taidoissa. Näistäkin ikäarvioista löytyy lähteistä riippuen pieniä heittoja, omat lähteeni olen luetellut postauksen lopussa.

Mitä on motorinen kehitys?

Motorisella kehityksellä tarkoitetaan muutosta henkilön motorisessa käyttäytymisessä ja taidoissa, tämä kehitys jatkuu koko eliniän ajan. Motoriikka kehittyy liikkumistehtävien vaatimusten, perimän ja elinympäristön vuorovaikutuksessa. Vaikka motorista kehitystä tapahtuu koko ihmisen eliniän ajan, voidaan kehitys jakaa neljään vaiheeseen, jolloin kehitystä tietyissä motorisissa taidoissa tapahtuu eniten. Vaiheet ovat refleksitoimintojen vaihe (0-1v), alkeellisten taitojen omaksumisen vaihe (1-2v), motoristen perustaitojen omaksumisen vaihe (2-7v) ja erikoistuneiden liikkeiden omaksumisen vaihe (7-14v). Seuraavissa kappaleissa avaan jokaista vaihetta enemmän ja käyn läpi vaiheeseen kuuluvat motoriset taidot.

0-1v

Ensimmäinen, refleksitoimintojen vaihe esiintyy 0-1 vuotiaana, jolloin lapsen luonnolliset refleksit kehittyvät ja muovaantuvat. Näitä refleksejä ovat muun muassa monelle vanhemmalle tutut imemisrefleksi ja tarttumisheijaste. Refleksejä on myös monia muita, jotka ammattilainen pystyy havainnoimaan lapsen liikkeistä. Osa reflekseistä on välttämättömiä lapsen kehityksen kannalta, sillä ilman yhtä vaihetta ei voida siirtyä seuraavaan. Refleksien tulee toisaalta näkyä lapsen toiminnassa ja liikkumisessa, mutta niiden tulee myös kadota tiettyjen ikävaiheiden jälkeen. Esimerkiksi imemisrefleksi ei saa jäädä päälle, vaan lapsen tulee vähitellen oppia myös pureskelemaan ruokaa.

Refleksien mukana lapsen toimintaan tulevat mukaan erilaiset ilmeet ja liikkeet. Lapsi oppii kohdentamaan katseensa vanhempaansa noin 3-4vko ikäisenä ja hymyilee noin 6 viikon ikäisenä. Lapsi aloittaa ääntelyn itkemällä, itkua kuullaan synnytyssairaalasta lähtien sen muuttaen hieman muotoaan lapsen kasvaessa. Ääntely muuttuu kujerteluksi ja jokelteluksi 2-3kk ikäisenä.

Motorisen kehityksen vaiheet iän mukaan

1-2kk iässä lapsi opettelee pikkuhiljaa ensin kääntämään ja sitten myös kohottamaan päätään ollessaan vatsamakuulla. Selinmakuulla ollessa lapsen kädet ja jalat ovat koukistuneena vartalon päälle, mutta hiljalleen kädet aukenevat myös sivuille ja lapsi alkaa potkimaan myös alaraajojaan suoristaakseen niitä. Tarttumisheijaste on alussa voimakas, mutta nyrkit avautuvat lapsen lähentyessä 2kk ikää.

6-7kk ikäinen lapsi ei enää viihdy selinmakuulla, vaan pyrkii kääntymään vatsalleen. Kääntyminen on aiempaa hallitumpaa ja lapsi voikin jo pysähtyä kylkiasentoon katselemaan ja tarttumaan leluihin. Lapsi osaa jo nojata vatsamakuulla kämmeniinsä ja opettelee kellonviisarimaista kääntymistä sivulle. Istumaan nostettaessa lapsen selkä on vielä pyöreä, mutta lapsi kuitenkin pysyy asennossa hetken. Seisomaan nostettaessa lapsi kannattelee kehonpainoaan jaloillaan.

8-10kk iässä lapsi opettelee ryömimistä eteenpäin, aluksi ryömiminen on lähinnä käsillä kehon vetämistä eteenpäin, pikkuhiljaa myös jalat lähtevät mukaan toimintaan. Ryömimisen onnistuessa lapsi pyrkii nostamaan myös lantiotaan ylöspäin ja siirtymään konttaukseen. Uusien liikkumistapojen onnistuessa lapsi myös koettaa päästä itsenäisesti istuma-asentoon, helpompaa on kuitenkin siirtyä istuma-asennosta konttausasentoon, kuin toisinpäin. Istuma-asento alkaa olla jo melko vakaa. Konttaamisen onnistuessa lapsi nousee tukea vasten seisomaan toispolviseisonnan kautta, lapsi pysyy seisoma-asennossa tukea vasten.

10-12kk iässä lapsi liikkuu vauhdikkaasti konttaamalla paikasta toiseen ja nousee ketterästi tukea vasten seisomaan. Lapsi tapailee askelia sivusuuntaan tukeen nojaten ja harjoittelee seisomista myös tuesta irti päästäen. Lapsi harjoittelee myös karhukävelyä, mikä taas mahdollistaa itsenäisen seisomaannousun ilman tukea. Lapsi istuu jo hyvin vakaasti.

11-14kk iässä kehittyy vuorottainen askellus kävellessä, kävely on aluksi haparoivaa ja kaatumia tulee paljon. Lapsen nilkan liikkeet eivät ole vielä eriytyneet, joten askeleita otetaan eteen ja sivuille tasapainon horjumisen mukaan.

1-2v

3-vuotias lapsi osaa jo kävellä etu- ja takaperin sekä sivuttain, sekä kävelee varpaillaan 2-3 askelta. Lapsi nousee portaat ylöspäin vuorotahtisesti, alaspäin tasatahtia. Lapsi seisoo yhdellä jalalla noin 1s ajan ja osaa hypätä yksittäisen tasajalkahypyn. Yhdellä jalalla lapsi voi myös jo osata hypähtää muutaman kerran. Lapsi osaa myös heittää pallon molemmilla käsillään ja ottaa ison pallon kiinni syliinsä. Lapsi potkaisee pysähtynyttä palloa voimakkaasti.

4-vuotias lapsi juoksee sujuvasti ja osaa jo kääntyä kulmissa. Lapsi kulkee portaat ylös ja alas reippaasti vuorotahtisesti. Lapsi kiipeilee puolapuilla sujuvasti ylös ja alas. Lapsi hyppii yhdellä jalalla noin 5 kertaa ja tasajalkahyppyjä onnistuu jo noin 10 peräkkäin. Lapsi oppii myös x-hypyt. Yhdellä jalalla seisominen onnistuu jo noin 5s ajan. Palloa lapsi heittää ja ottaa kiinni jo muutamia kertoja putkeen, pallo otetaan kiinni joko syliin tai käsiin. Myös liikkuvan pallon potkaisu alkaa luonnistua. Lapsi harjoittelee pyöräilyä apupyörien avulla.

5-vuotias lapsi kiipeilee sujuvasti leikkitelineissä ja puolapuissa sekä ylös, alas, että sivuille. Lapsi hyppää jo polvenkorkuisen esteen yli ja yhdellä jalalla hyppyjä onnistuu jo 10 peräkkäin. Kieriminen lattialla molempiin suuntiin onnistuu jo, samoin kuin kuperkeikka. X-hyppyjä menee jo 5 peräkkäin, hiihtohyppyjäkin jo muutama. Yhdellä jalalla lapsi seisoo jo 10s ajan, sama onnistuu molemmille puolille. Palloa lapsi heittää ja saa kiinni käsiinsä jo lähes 10 kertaa ja saa itsekin liikkuessaan potkaistuksia liikkuvaa palloa.

6-7 vuotias lapsi osaa jo pyöräillä ilman apupyöriä. Hyppääminen ja juokseminen sujuvoituvat, hiihtohyppyjä menee jo aikaisempaa enemmän. Lapsi oppii hyppäämään pituutta ja hyppää myös aiempaa korkeammalle. Kottikärrykävely on jo helppoa, samoin kuin kuperkeikat. Lapsi alkaa yhdistelemään liikkeitä sujuviksi kokonaisuuksiksi, lapsi esimerkiksi hyppää kesken juoksuvauhdin.

Miten motorista kehitystä voidaan tukea?

Lapsen motorista kehitystä voidaan tukea monin eri tavoin, riippuen lapsen iästä, motorisen kehityksen vaiheesta sekä tuen tarpeesta. Lapsen motorista kehitystä voi ja kannattaakin tukea, vaikka lapsen kehitys ei aiheuttaisi huolenaiheita, vaan kehitys etenee jouhevasti omalla painollaan. Tällöin tukeminen on enemmänkin liikkumismahdollisuuksien järjestämistä, monipuolisen ympäristön mahdollistamista sekä lapsen kannustamista uusiin ja haastavampiin liikkumistapoihin ja temppuihin.

Joskus lapsen kehityksen etenemisestä on ilmennyt huolta, kun lapsi ei esimerkiksi liikukaan yhtä taitavasti kuin muut saman ikäiset lapset tai lapsi ei meinaa oppia jotakin taitoa. Jos huolenaihetta ilmenee, suosittelen aina kääntymään neuvolan tai lasten fysioterapiaan perehtyneen fysioterapeutin puoleen! Tässä kuitenkin perusvinkkejä lapsen motorisen kehityksen vahvistamiseen ja tukemiseen.

0-1v lapsen motorisen kehityksen tukeminen

Lapsella haasteita vatsamakuulla

Osa lapsista ei millään viihtyisi vatsamakuulla, mutta lapsen motorisen kehityksen kannalta olisi erittäin tärkeää antaa lapselle kokemuksia myös vatsamakuu asennosta. Jos vatsamakuu-asento ei ole vielä kovinkaan vakaa ja kehittynyt, lapsen on vaikea toimia asennossa. Hän ei näe ympärilleen ja hänen kätensä ovat jumissa vartalon alla -tämä saa lapsen ärsyyntymään. Tällöin asentoon voi liittyä itkua ja raivonpuuskia, mutta vanhemman tulee hyväksyä nämä ja todella keskittyä siihen, että antaa lapsen kehon tottua asentoon. Vatsamakuu asentoon voi totutella myös vaiheittain, aluksi lasta voi lennättää ilmassa lapsen ollessa vatsa kohti maata. Voit myös istua itse sohvalla/nojatuolissa ”vinossa” siten, että lapsen vatsa on rintaasi vasten ja lapsi lähenee vatsamakuu asentoa. Pikkuhiljaa voit itsekin siirtyä enemmän selinmakuulle, jotta lapsikin lopulta päätyy vatsasi/rintasi päällä vatsamakuulle.

Istuessasi voit asettaa lapsen reitesi päälle vatsalleen, mikä antaa lapselle kokemuksia paineesta vatsan seudulla ja lantion alueella. Tämä asento jättää lapsen kädet vapaaksi, mikä voi rauhoittaa lasta.

Lapsella haasteita kyynärnojassa

Eikö lapsi viihdy kyynärnojassa tai hän meinaa kellahtaa asennosta helposti selinmakuulle? Lapsen tulisi pysyä kyynärnoja-asennossa noin 3kk ikäisenä, joten tämän iän jälkeen vanhempi voisi hieman jo avustaa kyynärnoja-asentoa, jos lapsi ei siihen itse kykene. Helppo tapa on asettaa kääritty pyyherulla lapsen kainaloiden ali lapsen ollessa vatsamakuulla, tämä kohottaa jo lapsen rintakehää ylöspäin ja nostaa lapsen päätä irti alustalta. Jos pyyherullaa ei ole saatavilla, vanhempi voi myös asettaa oman kyynärvartensa lapsen kainaloiden ali, tällöin tarvittaessa vanhempi voi myös oman kämmenensä avulla hieman tukea lasta vartalon sivulta.

Jos lapsi ei meinaa tukeutua kyynärvarsiinsa, vaan kädet valahtavat helposti sivuille, voit kevyesti tukea lapsen kyynärvarsia sivusuunnista. Näin ollen lapsi voi pysyä asennossa hieman pidempään, ehtii katsella ympärilleen ja saa asennosta pidempiaikaista kokemusta.

Ryömimisen haasteet

Suurin osa lapsista ryömii jo noin 9kk iässä, hieman vaihtelevin liikemallein. Ryömimistä voi avustaa järjestämällä lapselle mahdollisimman hyvät olosuhteen ryömimistä varten: vatsan tulisi liukua hyvin alustalla, mutta käsissä ja jalkapohjissa tulisi olla hyvin pitoa alustaa vasten. Kannattaa siis ainakin välillä ottaa lapselta sukat jalasta ja asettaa lapsi esimerkiksi parkettilattialle, jossa lapsi saa vartalonsa liikkeelle helpommin kuin matolla. Lapsen koettaessa kurotella lelua edestään, voit asettaa toisen kätesi lapsen jalkapohjaa vasten, jotta lapsi pääsisi ponnistamaan kättäsi vasten liikkeelle. Jos lapsi ei pyri ponnistamaan jalallaan, voit itse asettaa lapsen polven koukkuun, jotta lapsi voisi vain työntää jalkansa suoraksi kättäsi vasten.

Kantamisen vaikutus kehitykseen

Lasta voi kantaa monin eri tavoin, joko lapsen kasvot kohti kantajan vartaloa tai vartalosta poispäin. Huomio kantaessa lapsen pään asento: lepääkö lapsen pää häntä kantaessasi yleensä olkaasi vasten? Jos lepää, kokeile kantaa lasta siten, ettei hän saa tukea niskaansa vaan joutuu kannattelemaan päätään itse. Kannatko lasta molemmin puolin? Lapsen vartalon hallintaan vaikuttaa huomattavasti, jos kannat lastasi aina toisella puolella kehoasi. Anna lapsellesi erilaisia aistimuksia kehostaan kantamalla häntä mahdollisimman erilaisissa asennoissa.

Nostamisen vaikutus kehitykseen

Kannatteletko lapsesi päätä häntä nostaessa alustalta? Kyljen kautta nostaessa ei edes keskosvauvan päätä tarvitse kannatella, joten ethän sinäkään kannattele lapsesi päätä turhaan! Jos nostat lapsesi kylkimakuulta tai vatsamakuulta syliisi, ei lapsen päätä tarvitse kannatella, vaan voit antaa lapsen itse oppia kontrolloimaan kaulan ja niskan aluetta. Fysioterapeuttina kannustankin AINA nostamaan lapsen kylki- tai vatsamakuun kautta, jotta lapsi saa mahdollisimman paljon kokemuksia pään hallinnan harjoittelusta!

2-7v lapsen motorisen kehityksen tukeminen

Juoksu

Juoksuharjoittelussa lapsen on hyvä kokeilla erilaisia juoksuvauhteja, leikitellen nopean ja hitaan juoksun välillä. Juoksutaito kehittyy juoksemalla, joten leikkien ja aktiviteettien tulisi sisältää paljon juoksemista. Juoksuharjoittelu kannattaa suorittaa mahdollisuuksien mukaan ilman kenkiä tai tossuja, jotta jalkapohjan pienet lihakset kehittyvät ja juoksu tapahtuu tehokkaasti pelkällä päkiällä. Juoksuharjoittelussa voidaan hyödyntää erilaisia mielikuvia, kuten ”jättiläis-” tai ”kääpiö”-juoksua, musiikin voimakkuuden mukaan juoksua tai erilaisten alustojen päällä juoksemista.

Hyppääminen

Hyppyjä lapsen tulisi harjoitella usealla eri tavalla, niin kahdella kuin yhdellä jalalla. Lapsi voi harjoitella tasajaloin ponnistamista sekä -alastuloa, loikkia, kinkkausta yhdellä jalalla sekä vuorohyppelyä. Hyppyharjoittelussa toistojen suuri määrä ja harjoitteiden monipuolisuus ovat tärkeitä tekijöitä. Hyppyharjoituksia on paras suorittaa erilaisten leikkien lomassa, esimerkiksi yhdistämällä juoksuleikkeihin hyppyjä. Lasta voi motivoida hyppäämään korkeammalle asettamalla esimerkiksi jonkin esineen tarpeeksi ylös, jotta lapsi joutuu hyppäämällä kurottamaan esinettä. Pituushyppyä taas voi harjoitella kannustamalla lasta hyppäämään viivalta tai jumppamatolta toiselle.

Heittäminen

Heittäminen voidaan suorittaa usealla tavalla, joten sitä voidaan myös harjoitella eri menetelmillä. Kahdella kädellä voidaan heittää ylä- tai alakautta, tai heitto voidaan suorittaa rinnan korkeudelta. Yhdellä kädellä heitto voidaan suorittaa tarkkuusheittona saman puolen käsi sekä jalka edessä, tai pituusheittona vastakkainen käsi ja jalka edessä. Päiväkoti-ikästen lasten tulisi harjoitella enemmän pituus- kuin tarkkuusheittoa, jotta heittämisen ydinkohdat, painonsiirrot ja käden liikeradat harjaantuisivat. Heiton maalitaulun tulee olla tarpeeksi suuri, eikä sen tulisi sijaita liian korkealla tai aivan lattian rajassa.

Helpoin heittotapa on alakautta/aliolanheitto, josta heittoharjoitukset voidaan aloittaa: heittoja voidaan tehdä esimerkiksi seinää vasten. Apuna voi käyttää jalkojen paikkojen merkitsemistä maahan (käyntiasento), jolloin lapsi saa lisää heittovoimaa jalkojen oikeaoppisesta asennosta. Lapselle tulee myös opettaa ote pallosta: pallon tulisi olla sormilla eikä kämmenellä. Lapsen kämmenen ja pallon koon suhde vaikuttaa otteeseen, mutta sormien tulisi silti olla tiukasti pallossa kiinni.

Potkaiseminen

Potkaisemista harjoitellaan aluksi potkaisemalla pysäytettyä palloa lapsen ollessa paikallaan, jonka jälkeen siirrytään pysäytetyn pallon potkaisemiseen kävelyvauhdista. Vaikeusastetta lisätään potkaisemalla juoksuvauhdista pysytettyä palloa ja haastavimmassa versiossa potkaistaan juoksuvauhdista liikkuvaa palloa. Pallon potkaisut voi yhdistää erilaisiin peleihin, potkia palloa seinää vasten tai esimerkiksi maalia kohden. Vierittämistä lapsi voi harjoitella isolla pallolla, vierittäen sitä maata pitkin. Haastetta saa lisää maalitaulun kokoa pienentämällä tai vieritysmatkaa kasvattamalla. Harjoitteluun saa vaihtelua koettamalla kaataa tiettyä kohdetta pallon avulla, kuten esimerkiksi keiloja.

Kiinni ottaminen

Lapsi voi harjoitella kiinni ottamista kahdella kädellä esimerkiksi ottamalla kiinni maata pitkin vierivän pallon sekä ottamalla kiinni ilmasta ison tai pienen pallon. Tärkeintä kiinniottamisen harjoittelussa on tuottaa lapselle onnistumisen kokemuksia, jotta lapsi uskaltautuu ottamaan pallon rohkeammin vastaan. Suuri pallo on helpompi ottaa kiinni kuin pieni pallo, myös pallon vähäinen pomppivuus helpottaa kiinniottoa. Lasta tulisi ohjeistaa pitämään silmät auki kiinniottohetkellä, sekä viemään keho pallon taakse kiinniottoa varten. Näin lapsi näkee pallon ja oppii katsomaan sen liikerataa. Lisäksi kiinniottoasentoon voidaan kiinnittää huomiota: toinen jalka on hyvä olla edessä asennon tasapainottamiseksi.  Lapsen jännittäessä pallon kiinniottoa tai kääntäessä päänsä pois kiinniottohetkellä, kannattaa kiinniottoa harjoitella mahdollisimman pehmeällä pallolla tai ilmapallolla. Kiinniotto voi olla helpompaa otettaessa pallo kiinni alakautta, jolloin pallo saadaan kiinni pompun kautta.

Yhteenveto

Kaikki lapset kehittyvät omassa tahdissaan, kehitys riippuu niin perintötekijöistä, kuin lapsen ympäristöstäkin. Kuitenkin mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä pienempiä noiden kehitysvaiheiden välisten erojen tulisi olla. Esimerkiksi kuukauden viive motorisessa kehityksessä 2kk ikäisellä lapsella on jo melko suuri, mutta 5v lapsella kuukauden viive ei merkitse mitään. Motorisen kehityksen erot ja viiveet tulee siis osata suhteuttaa lapsen ikään ja kehityksen aiempaan tahtiin, tämän osaa parhaiten tehdä lasten kehitykseen perehtynyt fysioterapeutti.

Parhaiten voit tukea lapsesi motorista kehitystä antamalla hänelle mahdollisuuksia liikkua mahdollisimman monipuolisesti, vauhdikkaasti ja luovasti. Lapselle tulee taata turvallinen ympäristö harjoitella erilaisia taitoja ja temppuja, mutta kaatumisetkin kuuluvat asiaan. Mitä jos seuraavan kerran lapsen kiivetessä pöydälle tai puuhun et nostaisikaan häntä alas, vaan tarkkailisit pääseekö hän laskeutumaan itsenäisesti? Tai lapsen hyppiessä sohvalta lattialle et kieltäisikään puuhaa, vaan kannustaisit lasta hyppäämään vielä hiukan pidemmälle? Me kaikki lasten kanssa tekemisissä olevat aikuiset voimme omalta osastamme edistää lapsen motorista kehitystä kannustaen ja motivoiden lasta liikkumaan, itse koenkin, että se on yksi tärkeimpiä tehtäviäni ammattilaisena.

Lähteet:

Colvin, A., Markos, N. & Walker, P. 2016. Teaching fundamental motor skills. United Kingdom: Human Kinetics.

Gallahue, D. & Ozmun, J. 2006. Understanding motor development: infants, children, adolescents, adults. Boston: McGraw-Hill A.

Jaakkola, T. 2016. Juokse, hyppää, heitä, ota kiinni! Perusliikuntataitojen opettaminen lapsille ja nuorille. Juva: PS-Kustannus.

Jaakkola, T. 2010. Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu. Juva: Bookwell Oy.

Sheridan, M. D. 2008. From birth to five years. London: Routledge

Salpa, P. 2007. Lapsen liikkumisen kehitys. Ensimmäinen ikävuosi. Helsinki: Tammi.

Sääkslahti, A. 2018. Liikunta varhaiskasvatuksessa. Juva: PS-Kustannus.